Kun sanotaan Manchester

voi se tarkoittaa kahta eri asiaa. Itse kaupunkia tai ns. Greater Manchesteriä, johon kuuluu kymmenen kaupunkia tai kuntaa, joilla kaikilla on omat hallinnot. Alue muodostaa ns. metropolikreivikunnan, jossa on mm. yhteinen julkinen liikenne ja poliisivoimat.  Alueella asuu n. 2 800 000 asukasta, joista 550 000 itse Manchesterin kaupungissa (tiedot vuodelta 2016).
Alueelta löytyy mm. viisi yliopistoa, seitsemän liigatason jalkapalloseuraa, 14 liigan ulkopuolista seuraa, 21 rugbyseuraa sekä yksi jääkiekkoseura.
Suur-Manchesterin alue on taloudessa, kulttuurissa ja urheilussa Englannin toiseksi tärkein alua heti Lontoon jälkeen. Birmingham on tosin tarjonnut tiukan vastuksen.

 Julkinen liikenne

on Manchesterissa varsin hyvä ja edullinen. Bussi- ja raitiotieverkko on kattava ja vuoroja liikennöidään tiheästi. Miinuksena mainittakoon, että liikenne hiljenee melko aikaisin illalla. 
Yhteistariffissa on kehitettävää, mutta tämäkin tilanne on kehittynyt. Kannattaa ladata puhelimeen Bee Network  sovellus. Näin voit ostaa edullisia lippuja jotka kelpaavat useimpiin busseihin, ratikoihin tai juniin. Bee Network on myös reittiopas, jolla voi kätevästi suunnitella matkan

Ehdoton ykkönen on Metrolink-raitiovaunut, jotka ajavat seitsemää eri  reittiä Suur-Manchesterin laidasta laitaan.  Bussiverkko on kattava ja vuoroväli kohtuullisen tiheä, eikä kertalipun hinta päätä huimaa. Paikallisjunia on runsaasti tarjolla. Kaupungin kahdelta päärautatieasemalta Piccadillyltä ja Victorialta pääsee alueen joka nurkkaan, vaikka lentokentältä Wiganiin.  Hyvänä apuna kannattaa käyttää Transport for Greater Manchester -palvelua.

Vaikka Manchester saattaa vaikuttaa laajalta kaupungilta, ei itse ydinkeskusta missä jalkapalloturisti enimmäkseen liikkuu, ole kovin suuri. Tunnissa on kävellyt jo pitkän matkan.  Kaupunki on yllättävän sokkeloinen ja kadun nimet voivat vaihtua parin korttelin välein. Kunnollinen kartta tai karttasovellus on hyvä apuväline liikkumiseen. Kartat on syytä hommata etukäteen, koska paikallisista kirjakaupoista niitä tuskin löytää.

Kulttuuri

Mikään korkeakulttuurin keskittymä Manchester ei ole. Kaupungin suurimmat saavutukset kulttuurissa  ja viihteessä keskittyy enemmänkin Pop ja Rock musiikkiin,  joista lisää Mitä Tehdä? ja Rock’n’Roll osissa.
Kaupungista toki löytyy myös ooppera ja teattereita, kuten Mancheter Opera House  sekä Palace Theatre; joissa esitetään musikaaleista perinteiseen oopperaan ja balettiin.  Ohjelmasta ja lipuista yms. löytyy helposti tietoa osoitteesta http://www.manchestertheatres.com/.

Kuvataidetta yms. kannattaa etsiä mm. paikoista Manchester Art Gallery , Castlefield Callery tai Whitworth Art Gallery.  Manchester Central on paikka, jossa järjestetään messuja, expoja ja konferensseja.

Majoittuminen

Yöpymiset on tietysti keskeinen osa matkaa. Emme tässä vaiheessa anna tarkempia vihjeitä majoituksesta.   Kaupungin keskusta on niin kompaktin kokoinen, että suosittelemme etsimään hakukoneista omalle kukkarolle sopivaa majoitusta. Sieltä löytyy tilaa aina halvoista hostelleista aina viiden tähden hotelleihin. Lisäksi Airbnb on nykyaikainen vaihtoehto myös Manchesterissä. Ja keskustasta siksi, ettei mene turhaa aikaa ja rahaa keskusta – yöpymispaikka matkoihin.

Uskontojen Manchester

Kuten kaikissa Eurooppalaisissa suuremmissa kaupungeissa, myös Manchesterissa on edustettuna kaikki maailman suuret uskonnot. Kristinuskon pääsuunnat ovat satoja vuosia olleet merkittäviä tekijöitä Brittein saarten politiikassa. Vaikka eri opin kappaleiden oikeellisuus onkin nykyään enemmän taka-alalla, on kaupungissa runsaasti kirkkoja, joissa nähtävänä on komeaa kirkkotaidetta kuten esim. lasimaalauksia.  Myös muut uskonnot ovat  esillä kaupungissa. Islaminuskoiset , buddhalaiset, hindut tai juutalaiset löytävät kaupungista omat pyhättönsä.

Komein ja kaunein kirkko on varmasti Manchesterin katedraali, joka sijaitsee kaupungin keskustassa ja on jalkapalloreissaajallekin vaikuttavaa katsottavaa. Toinen vaikuttava kirkko St. Mary’s löytyy niinikään keskustan alueelta. Kaupungin suurin moskeija Central Mosque sijaitsee Rusholme nimisessä kaupungin osassa. Synagogaa voi etsiä ydinkeskustasta ja se on nimeltään Manchester Reform Synagogue.

Katsaus Manchesterin historiaan

Sanoilla ”Jo muinaiset roomalaiset…” alkaa moni historiallinen kertomus ja niin alkaa myös kaupunkimme kirjoitettu historia, lähes 2000 vuotta sitten.

Sitä ennenkin ehti tapahtua paljon. Brittein- saaret ovat olleet asuttuja pitkään. Ensimmäiset löydöt ihmisistä ulottuvat aina ihmiskunnan aamuhämäriin asti. Vanhimmat löydöt ovat ajoitettu yli 700 000 vuotta vanhoiksi.

Kun viimeisen jääkauden jäämassat vetäytyivät 15 000–13 000 vuotta sitten ihminen asutti jäästä vapautuvia alueita nopeasti.  Ns. mesoliittisella kaudella (10 000–6 000 v. sitten) alueen ilmasto lämpeni ja alue peittyi tuuheisiin metsiin. Asukkaat elivät metsästyksellä ja keräilyllä. Myös maanviljely levisi manner- Euroopasta hiljalleen ”Britanniaan”.

Maan nousu katkaisi yhteyden Manner-Eurooppaan 7000–8000 vuotta sitten ja saarten väestö kehittyi omia teitään.  Alueen väestö kuului kelttiläisiin kansoihin, joka on käsitteenä hyvin laaja.

Manchesterin alueella asusti kansa nimeltään brigantes. Se oli kansa, joka hallitsi suurinta osaa pohjois-Englantia. He eivät osanneet kirjoittaa, eikä heistä ole siis olemassa kovin tarkkoja tietoja.

Nykyisen suur-Manchesterin alueelta on löytynyt jonkin verran hautalöytöjä sekä kivisiä ja pronssista valmistettuja työkaluja. Voidaan olettaa, että alue on ollut melko harvaan asuttua, ainakaan suuria kaupunkeja ei alueella ole ollut.

Ne muinaiset roomalaiset

 Rooma pyrki laajentumaan moneen suuntaa. Niin myös Brittein saarille. Itse Caesar yritti saarien valloitusta, peräti kaksi kertaa vuosina 54 ja 55 eaa. Tällä kertaa valloitus jäi yrityksiksi. Brittien kova vastarinta ja roomalaisten joukkojen tarve muualla esti valloituksen. Noin 90 v. myöhemmin roomalaiset yrittivät uudestaan valloittaa Britannian. Vuonna 43 jaa keisari Claudius lähetti legioonansa Britanniaan. Tällä kertaa valloitus onnistui. Vaiheittain brittien vastarinta kukistui ja monet heimot liittoutuivat roomalaisten kanssa.
Roomalaiset alkoivat muokata valloittamaansa provinssia mieleisekseen. He rakensivat tieverkostoja ja niitä turvaamaan linnoitusketjuja ja muureja. Näistä kuuluisin lienee Hadrianuksen muuri (Hadrian’s Wall). Näin koko nykyinen englanti ja Wales oli Rooman vallan alainen provinssi.

Yksi linnoitusketju oli rakennettu turvaamaan tietä nykyisestä Chesteristä Yorkiin.
Osaksi tätä ketjua perustetiin linnoitus Irwell ja Medlock jokien yhtymäkohtaan ja se sai nimekseen Mamucium. Tällöin elettiin vuotta 79 jaa. Alkuperäinen linnoitus oli melko pieni puusta ja maavalleista tehty rakennus, jota ympäröi vallihauta. Linnoitus oli käytössä yli 300 vuotta. Tänä aikana se on rakennettu useampaan kertaan uudelleen ja viimeinen linnoitus oli melko mahtava kivistä ja tiilistä tehty rakennelma.

Koska joukkojen huolto Roomasta käsin oli mahdotonta, roomalaiset ostivat ruokaa, kankaita ja monia tarve-esineitä briteiltä.  Näin linnoituksen ympärille muodostui vähitellen siviiliasutusta.

Monet sotilaat toivat myös perheensä Britanniaan. Perheet tarvitsivat asuntoja ja paljon muuta, kuten kylpylä, näin linnoituksesta muodostui hiljalleen kaupunki. Parhaimmillaan varuskunnassa oli yli 500 sotilasta, muuta tietoa kaupungin väkimäärästä ei ole.
Nykyään linnoituksen paikalla on Castlefieldin alue, jossa on palanen entisöityä muuria.

Vuoden 360 tienoilla roomalaisten rauha järkkyi.  Britanniaan hyökkäsi skotteja, piktejä, irlantilaisia sekä anglosaksisia merirosvoja. Roomalaiset vetäytyivät vuosi vuodelta etelämmäs ja pohjoisen linnakkeet hylättiin. Näin kävi myös Mamuciumille ja linnoitus hylättiin ennen 300 luvun loppua.  Myös siviili asutus väheni alueelta.

Vuonna 410 jaa roomalaiset vetäytyivät lopullisesti Britanniasta.

Varhaiskeskiaika

Roomalaisten lähdettyä kaupungin sijainti siirtyi hieman pohjoisemmaksi, Irwell ja Irk jokein yhtymäkohtaan. Paikalle jossa nykyään sijaitsee Manchesterin katedraali.  Alueen hallinta vaihteli useampaan kertaan. Välillä aluetta hallitsi Saksi ja välillä tanskalaiset viikingit. Enimmän aikaa alue kuitenkin kuului Northumbrian kuningaskuntaan. Tältä ajalta on peräisin myös kaupungin nimi, roomalaisten Mamuciumin ja saksien Chesteristä (=linnoitus) yhdistyi muotoon Manchester. Northumbrian kuningaskuntaan kuului suurin osa nykyistä Lancashiren maakuntaa. Seuraavien vuosisatojen ajan Manchesterin alueet kuului myös muihin valtakuntiin kuten Mercian tai Wessexiin.

Vuonna 1066 William Valloittaja niminen normanni kuningas valtasi sillisen Englannin. Julistauduttuaan koko Englannin kuninkaaksi William antoi Manchesterin ja sitä ympäröivän alueen palkkioksi normanniritareille.  Mikään runsaudensarvi tämä läänitys ei ollut. Ns. Northumberian hävityksen jälkeen alue oli ryöstetty moneen kertaan ja väestöstä merkittävä osa oli kuollut tai paennut sotaa.  Kaupungin väkimääräksi on arvioitu vain vähän yli 3000 henkeä.

Manchester oli 1000- luvun alussa pohjois-Englannin uskonnollinen keskus ja tämä mahdollisti kaupungin kehityksen ja kasvun.

Keskiaika

Seuraavat vuosisadat oivat feodalismin ja läänityslaitoksen aikaa.  Maa oli aikansa tärkein ja lähes ainoa omaisuus ja kaikki maa kuului kuninkaalle.  Hän sitten jakoi maata eli läänityksiä lähimmilleen, heitä kutsuttiin lääninherroiksi tai linnanherroiksi. Vastineeksi lääninherrat vannoivat kuninkaalle uskollisuutta, maksoivat veroa kruunulle ja varustivat joukkoja kuninkaan käyttöön. Näin toimittiin myös Manchesterissa. Läänitys käsitti vajaat 1000 neliökilometriä eli hieman vähemmän kuin nykyinen Manchesterin metropolialue.  Alueen pääelinkeino oli maanviljely ja karjankasvatus, mutta myös käsityöammattien harjoittajia oli paljon. Manchester oli keskiajan alussa alueellinen. Tähän vaikutti myös kaupungille myönnetty arkkipiispan istuin.

Keskiajan talouden tärkein paikka oli markkinat. Markkinoita pidettiin viikoittain ja niillä myytiin kaikkea sitä mitä tarjolla oli sekä tuotteita ja palveluja. Näitä markkinoita sai järjestää kaupungit ja kylät mielensä ja tarpeidensa mukaan, mutta suurmarkkinoihin (joita myös messuiksi kutsuttiin) tarvittiin lupa itseltään kuninkaalta. Näistä suurmarkkinoista piti luonnollisesti maksaa veroa kuninkaalle. Vuonna 1222 lääninherra Robert de Gresley anoi ja saikin luvan järjestää suurmarkkinat. Tämä suurtapahtuma pidettiin kerran vuodessa ensin kaksi ja myöhemmin kolmipäiväisenä.  Suurmarkkinat olivat paljon enemmän kuin vain torimyyntiä. Niissä järjestettiin mm. suuria maallisia ja uskonnollisia juhlia ja kulkueita ja ne toimivat erilaisten taiteilijaryhmien esiintymispaikkana.  Markkinaperinne jatkui 650 vuotta ja viimeiset markkinat pidettiin vasta vuonna 1876.

Näillä suurmarkkinoilla/messuilla oli valtava myönteinen merkitys Manchesterin kehitykselle. Kaupunki sai sekä virallista että epävirallista nostetta. vuonna 1301 Manchester sai virallisen kauppakaupungin aseman. Se tarkoitti, että kaupunkiin virtasi uusia käsityöammattien harjoittajia. Erilaiset tekstiileihin keskittyneet ammattilaiset muuttivat kaupunkiin. Toki muutakin alkeellista teollisuutta oli paljon pajoja, myllyjä sekä paljon muuta mitä kaupunkilaiset tarvitsivat.  Kaupungissa tuotettiin runsaasti kankaita, lähinnä pellava ja lampaan villasta kehrättyjä kankaita.
Puuvilla oli kasvatettu maailmalla jo tuhansia vuosia, mutta Euroopassa se oli melko tuntematon tuote. 1300 luvun alussa puuvilla levisi myös Eurooppaan. Flander (=Belgia) oli puuvillakankaan keskeisiä tuotantoalueita. Kuningas Edward III houkutteli flaamilaisia kutojia Englantiin, lähinnä Manchesteriin.  Nopeasti kaupungista kehittyi koko Euroopan puuvillakeskus. Tämä oli tietysti perusta kaupungin myöhemmälle kehitykselle maanosan ensimmäiseksi teollisuuskaupungiksi.

Uusi aika koittaa

1500- luvun alussa keskiaika jää hiljalleen taakse ja alkaa ns. uusi aika. Muutos ei ole kovin nopea, mutta se etenee varmasti koko Euroopassa.

Uuden ajan valtiot eivät perustuneet enää pelkästään hallitsijasukujen perintömaihin eikä niiden rajat muuttuneet, jos hallitsija vaihtuu tai menee naimisiin eri maalaisen puolison kanssa. Suurin muutos lienee kuitenkin muutoksen valtioiden sisällä. Läänityslaitos murenee ja sen tilalle tulee yksityinen maanomistus. Perinteisen kolme säädy, papisto, aatelisto ja talonpoikien rinnalle kasvaa uusi sääty porvaristo. Myös uusi hallintoelin parlamentti nousee kuninkaan ja aateliston rinnalle. Tämän mahdollistaa toisaalta rahan aseman muuttuminen ja tekninen kehitys.  Kun vielä 1500- luvun alussa vaihto tapahtui lähinnä toisiin tavaroihin tai kultaan, niin nyt lyöty raha nousi arvoonsa. Samoihin aikoihin alkeellinen teollisuus kehittyi. Valta osa väestöstä eli edelleen maataloudesta ja sen sivuelinkeinoista, mutta teollisuuden ja kaupan osuus kasvoi.

Vaikka 1500- luvun alussa Manchester oli suurehko kaupunki, sen väkiluku oli vain n. 4000–5000 asukasta.  Teollistumisen myötä kaupungin väkiluku kasvoi nopeasti. Tekstiilejä oli valmistettu jo kauan, mutta vasta 1500- luvun loppupuolella syntyi varsinaista teollisuutta. Aiemmin kehräys ja kankaiden valmistus tapahtui kehrääjien kotona, niin nyt kehittyi ensimmäiset kehräämöt. Kehräämöt olivat kaupungin jokien varrella olleita ”myllyjä”. Myllyissä kehruukoneet saivat energiansa suoraan ohi virtaavasta joesta. Kun kehräämöiden työntekijät muuttivat lähemmäs työpaikkojaan, alkoi kehitys, jota kutsutaan kaupungistumiseksi.
Kuten aiemmin on mainittu Manchesteriin muutti runsaasti flaameja. He toivat mukanaan uuden tuotteen puuvillan ja taidon valmistaa tästä kangasta, mutta he toivat mukanaan myös uskonpuhdistuksen.  Näin kaupungistamme muodostui sekä teollisuuden että protestanttisen uskon keskus Brittein saarella.

1600-luvun puolessa välissä Englanti ajautui sisällissotaan. Vastakkain oli laajempaa kuninkaan valtaa kannattavat ja tasavaltalaiset.  Manchester asettui tasavallan puolelle. Tasavalta ja sen kannattajan voittivat aluksi. Koska manchesteriläisillä oli ratkaiseva merkitys tasavallan voittoon, niin kaupunki sai palkkioksi ensimmäiset edustajat maan parlamenttiin.  Tasavallan aika jäi kuitenkin lyhyeksi ja kuningaskunta palautettiin vuonna 1660 kun Kaarle II kruunattiin.

Kaupungin poliittinen merkitys väheni, mutta taloudellinen merkitys säilyi. Näihin aikoihin perustettiin myös kaupungin ensimmäinen korkeakoulu ja kyseisessä rakennuksessa sijaitsee nykyään Chetham`s Library.  Lähestyttiin 1700 -lukua ja seuraavaa suurta harppausta

Teollinen vallankumous

Huimasta kehityksestä huolimatta Manchester oli edelleen pienehkö kauppakaupunki kun 1700- luku alkoi. Esim. asukasluku on noin. 10 000 asukasta. Vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä Manchesteriä ja Liverpoolia yhdistävät Mersey ja Irwell jokia rakennettiin purjehduskelpoisemmiksi. Tämä oli toinen tärkeä tekijä Manchesterin kasvulle. Toinen oli varsinaisen teollisuuden kehittyminen. Kehruu- Jenny oli ensimmäinen varsinainen kone, joka mahdollisti teollisen tuotannon. Vaikka Jenny oli käsikäyttöinen ja vaatimaton koneeksi, se moninkertaisti puuvillan kehräämisen.

Vuosisadan lopulla raakapuuvillaan alettiin tuoda laivoilla mm. Amerikasta ja Australiasta Liverpooliin ja sieltä jokia pitkin Manchesteriin. Tästä alkoi varsinainen teollinen vallankumous.

1784 James Watt´n kehittämä höyrykone otetiin käyttöön. Taas puuvillan tuotanto moninkertaistui. Höyrykoneen kehitys johti metalliteollisuuteen, Manchester alkoi tuottamaan teollisesti koneita ja muita metalliteollisuuden tuotteita.

Höyrykoneen tarvitsivat käyttövoimaksi hiiltä ja sitä löytyi kaupungin läheltä. Kaivosten tuottama hiili piti tietysti kuljettaa tehtaisiin ja näin liikenneyhteyksiä rakennettiin kiihtyvällä vauhdilla.  Kuljetuksia varten rakennettiin ensin kanavia ja maanteitä ja vähän myöhemmin myös rautateitä.

Kasvava teollinen toiminta herätti myös taloudellista kiinnostusta.  Kaupunkiin avattiin mm. Englannin Keskuspankin sivukonttori 1826 sekä yksi Euroopan ensimmäisistä puhelinkeskuksista 1879.

1800- luku oli lähes rajattoman kasvun aikaa. Asukasluku kasvoi sadassa vuodessa n. 70 000:sta 540 000 asukkaaseen.  Väkeä muutti kaupunkiin ympäröivästä maaseudulta, mutta myös Irlannista ja Skotlannista. Kuten muissakin aikansa suurkaupungeissa raju kasvu johti myös ongelmiin. Asuntotilanne oli välillä jopa karmea. Uudet asuma-alueet olivat lähinnä slummeja, joissa kouluja tai muita julkisia palveluja ei ollut. Asukkaiden hyvinvointiin ei rahaa riittänyt, koska suurin osa varoista kului kasvavan teollisuuden tarpeisiin. Kaupunki satsasi mm liikenneyhteyksiin, kuten kanaviin. Kanavia rakennettiin ensin Liverpooliin ja sen satamiin, myöhemmin mm Lontooseen. 1830 maailman ensimmäinen matkustajajuna aloitti säännöllisen liikennöinnin Liverpoolin.

1890- luvulla kaupunki alkoi sähköistyä. Ensimmäinen sähkövoimalaitos avattiin kesäkuussa 1893. Joidenkin vuosien päästä kaupungissa oli sähköiset raitiovaunut ja sähköinen katuvalaistus.
Tässä ympäristössä kehittyi myös Manchester City Football Club, joka pelasi ensimmäisen pelinsä 1880.

Tarina jatkuu 1900- luvulle jahka ehditään.